Pieni keikka ravintolaan

Vihersuunnittelu ja -somistus pienillä ja rajatuilla alueilla on kiitollista työtä. Ja, kun saat vapaat kädet,  on se hauskaa ja antoisaa.
Kesäkukat eivät tässä kohteessa tulleet kysymykseenkään, vaan tyyli on rouhea - saaristoa ja hieman tummaa luksustakin.
Vaikkakin rakennus on ulkoapäin valkoinen, on se uuden vetäjän myötä saanut sisätiloiltaan täyden remontin. Tummaa tunnelmaa, mustaa pintaa ja jotain hyvin erilaista.

Me like, the atmosphere and the food!

 Good luck Hanko HSF Stefans Steakhouse.

Kesän yksi parhaita asioita on terassilounaat. Tälle aion parkkeerata tänä kesänä useasti.

- Pihalla.

Talvivahingot - muistutus siitä, ettei mikään ole varmaa.

Kiitos talven, joka oli luonnolle ja kasveille rankoin yli 30 vuoteen, minut ja sadat kollegat on palautettu ruotiimme. Sitä jo piti itsestään selvänä, että haastavatkin lajit selviävät talvesta kuin talvesta. Ja sitten, tuli talvi 2016....

Force majeur - ylitsepääsemättömät tai ennalta arvaamattomat tapahtumat, asiat joille ei vaan voi mitään - on lisättynä niin viherrakennuksen sopimusteksteihin, kuin taimistojen tilausvahvistuksiinkin.
Se vapauttaa toimittajan osittain vastuusta, jos force majeur-pykälän ehdot täyttyvät. Mielipahasta ja lisätyöstä se ei vapauta ketään. Me kaikki painimme nyt pulman kanssa, joka pitää ratkaista niin, että asiakas on tyytyväinen. Harvinaisempia lajeja metsästetään Keski-Eurooppaa myöten, mutta kaikille ei nyt vaan ihan kaikkea riitä. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Ammattitaito punnitaankin nyt siinä mitä taimistot, suunnittelijat ja viherrakentajat tarjoavat tilalle.
Kun kasviluettelossa lukee variksenmarjamatto, niin kelpaako tilalle kuntta tai sianpuolukka? Onko monilajinen maksaruohomatto varmempi talvehtimisessaan kuin valkomaksaruohomatto?

Kotipuutarhuritkin ovat saaneet tuntea talven voiman pihoillaan.

Puksipuu - kuolleita ja vahingoittuneita.
Persikka - kuolleita ja vahingoittuneita.
Ruusu - kuolleita ja vahingoittuneita.
Laventeli - kuolleita ja vahingoittuneita.
Perennamatot - kuolleita ja vahingoittuneita.
Valkokartiokuusi - kuolleita ja vahingoittuneita.
Magnolia - kuolleita ja vahingoittuneita.

Tässähän se taitaa kuitenkin olla myös tämä puutarhan koukku, johon me hurahtaneet jäämme kiinni. Koskaan ei tule valmista. Koskaan sitä ei itsekään ole ihan taitaja..

Tasaisin väliajoin sitä joutuu nöyrtymään ja myöntämään, että luonnon ehdoillahan tässä edetään.
- Pihalla.

Barcelona

Tästä marmatan ihan joka kevät: "Kaikki on jossain ihanassa ja keväisessä Euroopassa, minä täällä hyytävän merisumun keskellä hytisen ja palelen."
Hei, en tänä vuonna!
Kesä saapui, ainakin hetkeksi, ennen aikojaan. Olin kuitenkin jo aloittanut haaveilun pikamatkasta aurinkoon, tässä yksi ihan suosikkini: Barcelona.

Me käväistiin tyttö-porukalla, tankattiin 4 päivää upeata ja haastavaa Gaudia ja arkkitehtuuriaan, puistoja ja hyvää ruokaa ja juomaa. Nukahdettiin iltaisin ennen puolta yötä, ja aamulla kukon laulun aikaan oltiin jo kaffella. Ihan parasta!

 

Joko huomasit kevyen fiksaationi patsaisiin? Näitä kuvia ja kohteita löytyy mielin määrin. Yksi selkeä yhtäläisyys niillä on; joko ne ovat melko totuudenmukaisia kuvauksia ihmisvartalosta, tai sitten ihan ylilyötyjä. Tässä kuitenkin yksi varmaan melko totuudenmukaisesti kuvattu daami.

 

Ihanaa kevään jatkoa, kohti valoa!

- Pihalla.



Miltä tuntuu, kun 2000 neliön puutarha vaihtuu 30 neliön patioon?

 

Tilanpuutetta, liikaa ruukkuja, liikaa kasveja..

 

Hyvästelimme keväällä pihamme, jolla viihdyimme 16 vuotta. Siinä sitten joutui myös hyvästelemään pihan omistajan ihanuudet ja kurjuudet. Tällä hetkellä muistan ainoastaan sen onnen ja autuuden.

 

 

 

Yrttimaan, joka ruokki meitä ja maustoi kestien tarjonnan.

Istutusalueet, joita rytmittää 10 vuotta vanhat puksipuut, upeat helmipensaat ja ikiylpeytemme, jättiläinen alppiruusu.

Vihdoin kultasade saavutti mahtavat mittasuhteet, ja ilahdutti meitä sadoilla kukinnoilla.

Hortensiapenkin, jolla ylpeilin lähes kaikkien puutarhalehtien sivuilla.

Sulaa hulluutta jättää tämä kaikki?

 

 

 

 

 

 

Olen tähän uuteen puolet pienempään kotiimme tuonut toistakymmentä ulkoruukkua, kasveja ja muistoja vanhalta pihamaalta. Puuliiterin takaa löytyi sitkeä tähtimagnolian planttu, joka oli unohtunut sinne pari vuotta sitten - silloin viimeeksi niitä on ollut varastossa. Sen istutin kunniapaikalle parvekkeelle, ja toivon että se viihtyy!

Lisänä on yrttejä ruukkukaupalla, lipstikankin toin - ei tule kesää ilman sitä. Samoin ruohosipulin, rakuunan, rosmariinin, oreganon, timjamin, laventelin.. Lista on melko pitkä, myönnän sen.

 

 

 

 

Tämä vuodenaika on niiiin ihana. Koska en voi ihailla kasvunihmettä pihallani, ihailen sitä ulkona, puistoissa, rannoilla.

 

Tänään matkalla maitokauppaan pysähdyin naapurin hevoskastanjan kupeeseen. Puun silmut ovat minusta aina olleet kiehtovat: täynnä energiaa ja kasvua, kuten tämä koko kevät.

Joten, jos näyttää että kuljen nenä pystyssä ja olen ylpistynyt, niin ei suinkaan. Ihailen vain puiden silmuja!

 



- Pihalla.

Hankoon, kaupunkia pakoon!

Ihana kesä

Heinäkuussa on Hanko täynnä vilinää. Tapahtumia on jokaiselle päivälle, osittain kävijöitä on tungokseen saakka. Tunnelma on kuin ulkomailla. Rennon  lomatunnelman kruunaa Hangon tarjoamat upeat puitteet. Aava sininen meri, Suomen parhaat hiekkarannat, kylpyläkaupungin kauniit huvilat, Suomen suurin vierasvenesatama laadukkaine ravintoloineen - listaa voisi jatkaa vielä rivikaupalla.

 



 

Vuodenaikojen erilaista eksotiikkaa

Hanko parhaimmillaan on vuodenaikaan nähden yllättäviä ilmiöitä, ihmisiä nauttimassa niistä. Olipa se sitten kävely hiekkarannalla avomeren ääressä tammikuussa tai vihreä sammaleinen metsänpohja helmikuun auringossa. Tai sakea hernerokkasumu juhannusaattona, ja rapeat 8 astetta lämmintä!

Juhannusjuhlijoita!

 

Kylä hiljenee

 



Kesäsesongin ulkopuolella luonto nousee pääosaan. Tahti hiljenee kylässä, mutta hiljainen syke säilyy silti läpi vuoden.

 

Tammikuisella kävelylenkillä törmäsin näihin outoihin lintuihin. Sitkeät liitovarjoilijat Vedagrundetin rannalla surffasivat upeassa mutta hyytävässä säässä kuin olisi kesä konsanaan. Melkoisia sissejä!

 

 





Puutarhakaupunki
 

Hanko kuuluu kasvuvyöhykkeelle IA. Tämä tarkoittaa, että olosuhteet ovat suotuisammat kuin muualla Suomessa, mutta paikoin hyvinkin haastavat johtuen merituulen ja hiekkamaan aiheuttamista haasteista.

Merivesi lämpenee hitaasti, joten kevät on viileä ja pitkä. Syksy taas on lämmin ja kesä pidempi kuin sisämaassa, sillä lämmennyt meri pitää ilmankin lämpimänä aina syyskuun loppuun saakka.

Kevään ja alkukesän kukinta on noin viikon tai kaksi myöhemmin kuin sisämaassa, ja kestää viileän ilman johdosta myös pidempään. Sipulikukkien kukinta hyötyy tästä ehkä eniten, toukokuu onkin upeaa aikaa puutarhamatkailijalle tulla Hankoon. Suurin osa perinteisistä puistopuistamme kukkii, samoin kaikki sipulikasvit.

Hangon Puutarhaviikko osuu myös toukokuuhun (23.-29.5.). Se järjestetään jo kolmatta kertaa ja ohjelma on monipuolinen. Mukana on niin luentoja kuin opastettuja käyntejä puutarhoilla ja villiyrttien kasvupaikoilla.Ohjelma löytyy täältä täältä ja liput täältä.

 

Kesäkuussa kukkivat valtavat alppiruusut hankolaisten pihoilla, suuret kultasateet puistoissa huumaten eksoottisella ulkonäöllään ja tuoksullaan kesäiset kulkijat.

Hangon köynnösruusut ovat jo hieman käsite, Flammentanz-lajike pitkällä punaisella kukinnallaan on huomattavin. Ruusut voivat ja talvehtivat tässä pienilmastossa hyvin, kunhan ne on istutettu suojaisaan paikkaan. Samoin lajit, joiden ei juurikaan odoteta talvehtivan meillä, pärjäävät hyvin: muratti talvehtii ikivihreänä, persikat tekevät sadon. Tässä todiste moisesta, perheemme on korjannut satoa persikastamme jo vuosia, kymmeniä hedelmiä vuosittain. Muratti talvehtii niin köynnöksenä kuin maanpeittokasvinakin, kaunis ikivihreä matto kiipeää kotipihlajaamme metrien korkeudelle.

 

 





Visiitin arvoinen
 

Muutin Hankoon 80-luvun lopussa.

Kuljin turistina ensimmäiset vuodet, vietin vain viikonloput asunnossamme, viikot opiskelin Turussa. Hanko puhutteli heti ensi kosketuksesta lähtien: luonto, rannat ja meri eivät voi jättää ketään kylmäksi. Vuodenajasta riippumatta on Hanko aina visiitin arvoinen.

 

 

- Pihalla

 

Varaslähtö kesään

Moni lähtee huhti-toukokuussa ottamaan varaslähdön kesään etelän auringosta.



 

Olen kyllä vähän kateellinen.

Vuosikymmeniä kurissa pysynyt allergia on palannut oikein ryminällä. Henki pihisee, silmiä tuskin saa auki, eikä nenän punaa peitä paksuinkaan puuteri. Lähtisin mielelläni paussille tästä lepän ja pähkinän kukinnasta, mutta minkäs teet.

Aloitan nykyisin jokaisen tapaamisen kähisemällä kättä tervehdykseen ojentaessa, että tämä on allergiaa ei flunssaa. Aika moni ihmettelee, että melko rohkea uravalinta sulla.. No, kun ei tätä silloin ollut!! Mutta nyt on.

Nyt nautin auringosta lähinnä työhuoneen ikkunan läpi, tosin se on ihan mukavaa näissä uusissa maisemissa. Mutta harmittaa, kun kävelyt ja iltalenkit on pakko jättää väliin.


Joten pakenen muistoihin, Amalfiin ja Positanoon, jonne lentäisin heti, jos vain pystyisin hoitamaan työni sieltä käsin.

Amalfin loma oli noin kuukauden pituinen ja piskuinen kylä tuli hyvinkin tutuksi aamulenkeillä. Maisemat olivat päätä huimaavat. Lähdin joka aamu juoksuun tältä aamiaisterassiltamme, ja puuskutin mäkiä ja vuoria ylös ja alas. Viisaana tyttönä otin kameran aina mukaan - kun matkanteko kävi ylivoimaiseksi, pysähdyin kuvaamaan.

Ravintolatarjonta koko Amalfin rannikolla on todella tasokasta. Michelin-ravintolaa on yhdellä kadulla useita, eikä hintatasokaan säikäytä. Tuoretta evästä, ihania makuja ja niin, sitä lämpöä ja aurinkoa.

Parasta oli kyllä kuitenkin maisemat ja ihmiset.

Niin ja ne auringonlaskut - huoh.
 

- Pihalla.
 

Kevät ja muutokset - uusia koordinaatteja ja haikeita jäähyväisiä.

                                    

  Neljä vuodenaikaa on rikkaus. Rikkaus on niiden eroissa.

 

Helmihyasintti on kylmänarempi kuin Tete a tete-narsissi, joka kestää usean asteen pakkasenkin.

Lupaus keväästä on minusta kaikkein vahvin lupaus muutoksesta. Parasta siinä on odotus tulevasta, tieto, että joka päivä on kesää lähempänä, edellistä valoisampi ja pidempi.

Edellisessä elämässäni puutarhamyymälän omistajana, pääsin ottamaan varaslähdön kevääseen jo helmikuun kylvöjen ja istutusten muodossa.

Vajaa tuhannen neliömetrin viileä toimistoni tuoksui turpeelta ja mullalta, kostealta ja - kyllä - vihreältä.

Kylvöt ja taimien koulinnat on parasta työtä, jos tarvitsee palauttaa tietokantaa aivoissaan. Hetkessä alkavat ajatukset juosta omia teitään, koska mekaaninen toistuva työ ei vaadi jatkuvaa pinnistystä.... Vähän kuin lenkkiä juoksisi.

 

 

 

 



Meillä tämä kevät on tuonut muutosta myös koordinaatteihin, niin koti kuin yritys muutti kylän laidalta toiselle.

Kuusitoista vuotta kotia ja työtä on nyt melkein pakattu viimeistä kynää myöten laatikoihin tai uudelle työpöydälle. On löytynyt paljon tavaroita, joiden on luultu kadonneen ikuisiksi ajoiksi. Löytämisen riemua, mutta myös panikointia kadonneista avaimista, mapeista ja tiedostoista. Toistaiseksi kaikki taitaa olla tallella.

Yksi kuitenkin on lähtenyt lopullisesti. Ero oli väistämätön, mutta voih niin haikea!

Rakas perheenjäsenemme, kaikkien kaveri Hertta, nukkui väsyneenä muuton keskellä pois. Pystyimme onneksemme pyhittämään päiviä jäähyväisten jättöön ja rakas hurttamme sai nukahtaa nurmikolla, ulkoilmassa, viimeiseen saakka nauttien aurinkoisesta päivästä.
- Pihalla