Tietoja minusta



Puutarhakärpäsen purema

Tämä hulluus hiipi salaa ja pikkuhiljaa – kasvoi kiinni tajuntaan ensimmäisen oman talon ja pihan myötä. Sitä ruokki läpi raskauksien, opiskelujen  ja työpaikkojen taka-alalla vaaniva appivanhempien puutarhayritys, kukkia pakkasin jouluisin rintaruokinnan välissä. Ja niin vain jäin koukkuun.
Keskellä kivikylää kasvaneena teininä en olisi uskonut nauttivani luonnosta, halaavani puita (tunnustan), saatikka rakastavani sitä niin paljon, että valitsen sen harrastukseni lisäksi myös ammatiksi.

Puutarhuri, puutarhasuunnittelija ja -yrittäjä
Ammatikseni puutarha-alalla toimineena jo lähes 20 vuotta, olen viimeiset 10 – 15 vuotta viihtynyt yhä enenemässä määrin suunnittelun parissa.
Periaatteeni työssä on hyvin yksinkertainen: pihan suunnitelman tulee olla tehty siinä asuville, kaikki toiveet ja tarpeet huomioituina. Kaikkea toivomaansa ei ehkä voi saada, mutta jokaisessa pihassa tulee olla enemmän toteutuneita haaveita kuin pakon sanelemia ratkaisuja.
Mieluisinta on, kun asiakas valitsee yrityksemme myös tuon suunnitelman toteuttamiseen. Valmiin pihan näkeminen, koko prosessia seuranneena on ihana kokemus. Luultavasti olen usein onnellisempi kuin pihan uusi omistaja!

Puutarhamatkailija
Minun on mahdotonta tehdä yhtään matkaa ilman tutustumista alueen luontoon, puistoihin, kasveihin. Jotkut lomamatkat olemme suunnitelleet perheen kanssa kohteisiin yksinomaan niiden erikoisten puistojen ja puutarhojen vuoksi.  Tosin usein loma-aikamme ei ole ollut otollisin sään suhteen. Vuoristossa on lomailtu lumettomana aikana, Atlantin rannikolla kun lomasesonki on ohi, Välimeren alueet ovat tulleet tutuiksi lähinnä marraskuussa.

Tietokirjailija
Opettajankoulutuslaitos on lähes 30 vuotta sitten tehnyt minusta valistajan. Nyt tuo valistus on vuodatettu tuohon tietokirjaani. Pihasuunnittelijan ABC vei aikaani reilun vuoden. Purin siihen kaiken osaamiseni, sitten sitä editoitiin kustantajalle sopivaan pakettiin ja voila! 190 sivua suunnittelua, esimerkkejä oikeasta elämästä ja vinkkejä onnistumiseen.
Ajatus blogista tuli kustannustoimittajaltani. Istuimme syksyisellä lounaalla ravintola Kappelissa (kiitos WSOY) juhlistamassa jälkikäteen keväällä ilmestynyttä kirjaani.  Keskustelu eksyi uuteen kirjaan (jota ei siis vielä ole), ja hän neuvoi minua ryhtymään bloggariksi. Se on kuulemma kanava, jota kautta saa tunnettavuutta, seuraajia ja kirjan läpivieminen kustantajalle saattaa olla juuri sen verran helpompaa kuin on tunnettavuutta…

Bloggari
 Ajattelin neuvoa käytännön asioissa, kertoa käynneistäni kiinnostavissa tapahtumissa ja paikoissa, raottaa työni kuvaa ja tutustua tähän minulle uuteen maailmaan.
Joten have mercy, minä vielä niin kuin opettelen tätä..