10.4.2016

Kevät ja muutokset - uusia koordinaatteja ja haikeita jäähyväisiä.

                                    
  Neljä vuodenaikaa on rikkaus. Rikkaus on niiden eroissa.
 
Helmihyasintti on kylmänarempi kuin Tete a tete-narsissi, joka kestää usean asteen pakkasenkin.
Lupaus keväästä on minusta kaikkein vahvin lupaus muutoksesta. Parasta siinä on odotus tulevasta, tieto, että joka päivä on kesää lähempänä, edellistä valoisampi ja pidempi.
Edellisessä elämässäni puutarhamyymälän omistajana, pääsin ottamaan varaslähdön kevääseen jo helmikuun kylvöjen ja istutusten muodossa.

Vajaa tuhannen neliömetrin viileä toimistoni tuoksui turpeelta ja mullalta, kostealta ja - kyllä - vihreältä.

Kylvöt ja taimien koulinnat on parasta työtä, jos tarvitsee palauttaa tietokantaa aivoissaan. Hetkessä alkavat ajatukset juosta omia teitään, koska mekaaninen toistuva työ ei vaadi jatkuvaa pinnistystä.... Vähän kuin lenkkiä juoksisi.

 

 



 
 


Meillä tämä kevät on tuonut muutosta myös koordinaatteihin, niin koti kuin yritys muutti kylän laidalta toiselle.

Kuusitoista vuotta kotia ja työtä on nyt melkein pakattu viimeistä kynää myöten laatikoihin tai uudelle työpöydälle. On löytynyt paljon tavaroita, joiden on luultu kadonneen ikuisiksi ajoiksi. Löytämisen riemua, mutta myös panikointia kadonneista avaimista, mapeista ja tiedostoista. Toistaiseksi kaikki taitaa olla tallella.





Yksi kuitenkin on lähtenyt lopullisesti. Ero oli väistämätön, mutta voih niin haikea!

Rakas perheenjäsenemme, kaikkien kaveri Hertta, nukkui väsyneenä muuton keskellä pois. Pystyimme onneksemme pyhittämään päiviä jäähyväisten jättöön ja rakas hurttamme sai nukahtaa nurmikolla, ulkoilmassa, viimeiseen saakka nauttien aurinkoisesta päivästä.
- Pihalla

3 kommenttia:

  1. nyt tuli pala kurkkuun...just eilen ajateltiin Herttaa, kun pikkumies kyseli sen perään. Voimia!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tarja. Itkut on nyt vain itkettävä, väistämättömiä asioita lemmikin omistajalla, mutta ihanat muistot jäivät.

    VastaaPoista
  3. Eilen juuri entisen kotinne ohi ajaessani muistelin, miten Hertta portin takaa onnellisen oloisesti katseli ohikulkijoita! Uskollinen ystävänne sai arvoisensa lopun, kun kotipihalla sai nukahtaa ikiuneen. Itku tuli, kun omakin koira jo on aika iäkäs.

    VastaaPoista