Viime käynnistämme Lappiin oli jo vierähtänyt luvattoman kauan.
Kohteena oli Levi, jonka painavin vetonaula oli oma esikoisemme, joka loihtii herkkuja matkailijoille talvikauden ajan yhdessä Hullun Poron ravintoloista.
Kotona oli lunta pari senttiä, vettä ripotti matkalla lentokentälle, auton mittari näytti paria lämpöastetta. Puolentoista tunnin lennon jälkeen saavuimme Kittilään, jossa maisema oli aivan toinen.
Maisema on välitön muistutus siitä, miksi talvi on parasta kun se on oikea talvi: lunta, pakkasta, puhdasta ilmaa ja lumen tuoksua.
Tammi-helmikuun vaihteessa on rinteessä ja laduilla ruhtinaallisesti tilaa. Meille uusi tuttavuus oli ylös rakennettu Panorama-hotelli. Jollei jaksa kiivetä rinteeseen rakennettuja portaita, niin sinne voi hurauttaa mukavasti Gondolilla.
Kolmantena päivänä Lappi tarjosi parastaan - kolme pakkasastetta ja aurinkoa. Tällaisena päivänä ei malta olla hetkeäkään sisällä.
Innostuin urheilemaan niin, että hiihtolenkiltä otin hissin ylös rinteeseen, ja laskin murtsikoilla siirtymät. Herätin kunnioitusta Ski Patrolin henkilökunnassa ("Sä oletkin ihan hurjalla päällä."), jonottaessani hissiä murtsikat mukana. En kehdannut sanoa, etten tule rinteitä niillä alas, ainoastaan siirtymät.. Oli jotenkin mukavaa kerätä kunnioittavia katseita, vaikkakin täysin ansiotta!
Maisemat ja auringonlasku huipulla ovat sanoinkuvaamattomat. Pakollisen minttukaakaon jälkeen tarvoin sukset kädessäni alas eturinnettä. Matkalla alas oli pakko tehdä tämä, jottei puunhalaaja-tittelini unohdu.
- Pihalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti