Toki kulttuurierot ja paikan historia antavat oman leimansa puistokulttuuriin, osa on asukkaiden aktiivisessa käytössä, osa kuin museoita.
Museoitu puisto on yleensä muistomerkki suunnittelijalle, aikakaudelle tai kulttuurille, tässä esimerkkinä Gaudin puistoalue Barcelonassa, Pompei Italiassa ja Wursternburgin linnanpuisto Saksassa. Kaikki aikakautensa muistomerkkejä.
Kaupungeissa puistot ovat osa kaupunkisuunnittelua, kaupungin keuhkot. Alue, jonne voi paeta melua tai kesän kuuminta paahdetta. Nämä puistot ovat yleensä kooltaan suuria, jopa metsämäisiä.
Eniten minua kuitenkin puhuttelee käyttöön otetut, omaksi olohuoneeksi vallatut puistot. Koirat on ainakin meillä Suomessa ajettu pois puistoista, tai omiinsa, mutta etelämmässä ne ovat vielä näkyvästi läsnä.
Näkyvimmin läsnä ovat kuitenkin vanhat ihmiset, tarkemmin sanottuna papat. Ei puistoa, jossa ei puun tai köynnöksen varjosta löytyisi herrasmiestä lehden kanssa, tai seurustelemasta muiden kanssa. Tämä siis etelän maissa. Toivottavasti se näkyy myös meillä - ainakin kesäaikaan.
Olisiko tässä meille kaikille kesähaaste? Pappa käsikynkkään ja puistoa kohti, yhdessä ja kiireettä.
- Pihalla.
Upea paikka. Ulkomailla on niin kiva käydä puistoissa ja kasvitieteellisissä puutarhoissa. - En ole tainnut aiemmin käydä blogissasi; löysin sen facebookin puutarhablogien kautta. Kiva blogi sinulla! Kesäterkkuja ja mukavia kesäpäiviä Pihakuiskaajan puutarhasta.
VastaaPoistaHei, miten on tämä kommenttisi mennyt minulta ohi?! Pahoittelut siitä! Kesäterkkuja myös sinne Pihakuiskaajalle, toivotaan että se on mahdollisimman pitkä. Ihania lämpimiä ja pimeitä elokuun iltoja!
VastaaPoista