30.12.2016

Salenton piikikäs isäntä

Aurinkoa. Merta silmänkantamattomiin.
Ensin hiekkarantoja ja vähitellen, kohti Italian kengän korkoa ajettaessa, rantaviiva nousee ja muuttuu karummaksi.


Olimme luonnonsuojelualueella, jota rikkoo melko tasainen nauha kesäajan lomakaupunkeja. Kaikki täysin autioita joulukuussa. Yksittäinen kalastaja jollakin kallionjyrkänteellä, muutama nuori mies aikaa viettämässä tyhjällä parkkipaikalla.  Lainatakseni Tuure Kilpeläistä: Missään ei kettään...

Vihdoin kolmanteen kylään ajaessamme näytti lupaavalta: autoja ravintolan edessä! Kyllä, sukeltajan pukuja kuivumassa - jossain on ihmisiä. Kahvilakyltti, ja joku terassilla.


Miten kävi?
Ei, kahvila on kiinni, ei mahdollisuutta edes kenttälounaaseen, ei espressoon. Herran istutuksia sain kuitenkin kuvata, mutta yhtään ei juttua kuvien kyytipojaksi irronnut. Mies keskittyi kännykkäänsä, tuskin katsetta kohotti meihin päin.

Koko joulukuisen reissumme mielenpainuvin asia oli etelä-italialaisten sydämellinen ystävällisyys. Ihan koko matkan, oltiinpa sitten miljoonakaupungissa tai maaseutukylässä.

Kaikesta tästä myöhemmin lisää, mutta tässä siis todisteita tuon tuppisuun viherpeukalosta. Kieltäydyn uskomasta, että niistä pitää huolta vaimo tai äiti. Ei, nämä sukkulentit ovat tuon yrmeän tuppisuun heikko kohta, joita me voimme nyt yhdessä ihastella.
Siitäs sai!




 
- Pihalla.

28.11.2016

Tämän vuoden saldo. Kiitos ja kumarrus meidän tiimi!

Tämä vuosi on ollut hyvä ja haasteellinen.

Kulunut talvi oli talvivahingoiltaan pahin 35 vuoteen, taimistot kärsivät mittavia vahinkoja ja niiden seuraukset tuntuivat niin meillä ammattilaisilla kuin asiakkaillammekin. Haasteita aiheutti uusien kasvien metsästys paleltuneiden tilalle, vaihdoksista aiheutuneet muutokset työmaiden kasvilajeissa ja myös muutosten "myyminen" asiakkaille.





Suunnittelijana koen olevani etuoikeutettu - saan seurata suunnitelman toteutumista koko sen prosessin ajan. Mistä lähdetään, meneekö työohjeet kohdalleen tai arvioidut maamassojen vaihdot?

Urakoiden laskeminen on oma lajinsa, joka helpottuu kun tuntee oman tiiminsä. Työtahti on erilainen eri porukoilla. Me saamme olla superkiitollisia omastamme, tehokasta sakkia kaikki tyynni. Silti olosuhteet asettavat esteitä tai ainakin hidasteita sesongin alku- ja loppupuolella. Pakkasella tai lumisateessa eivät kaikki työvaiheet onnistu. Toki hellekin tuo omat rajoitteensa.

Tämä kevät oli kuitenkin hyvä, pihoja luovutettiin jo toukokuussa, ensimmäinen vappuna.





Alkusesonki oli työmailtaan hyvin vaihteleva. Omakotitalopihan lisäksi tehtiin ravintolan piha, kunnostettiin hevostilan ympäristöä ja palautettiin mäntykasvustoa paahdealueille.






Kiire kasvaa aina juhannusta kohti - monen toiveena on juhannusjuhlat omalla uudella pihalla.
Ikävä kyllä se ei ihan aina onnistu. Tänä vuonna oli juhannuksena jo kuitenkin neljä pihaa luovutettavana, ja useampi pienempi työmaa.

Sitä tietää tehneensä jotain oikein, kun asiakas palaa uuden tontin tai urakkapyynnön kanssa. Niitäkin oli tänä vuonna - tuttuja jo vuosien takaa. Osa uusien kiinteistöjen omistajia, osa teetti nyt pihansa loppuun.




Arvokohteita oli useampi. Osa asiakkaista ei halua kuvia julkaistavan, mutta voin luvata että muutamat ovat luettavissa eri julkaisuista ensi vuonna.





 Yksi haastavimmista (lue hauskimmista) oli kulttuuriympäristöltään arvokkaan EU:n suojeleman maiseman entisöinti. Ehdottoman ihana työ, joka on tehty yhteistyössä maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin kanssa.
Huvitimme kylänmiehiä istuttamalla kiviä pihaan, levittämällä tonnikaupalla hiekkaa poistetun mullan tilalle. Kastelu hoitui paikallisen VPK:n avustuksella, ihan oma ohjelmanumero sekin. Lopputulos on "luettavissa" parin vuoden kuluttua, kunhan perinnekasvit löytävät otollisimmat paikat kasvulleen, ja vuosikymmeniä vanha siemenpankki nousee maastosta.






Työmaat olivat todella vaihtelevia tänä vuonna: kalliota, savimaata, huonosti tehtyjä maaurakointeja,  viherurakoitakin, joita korjailtiin edellisen rakentajan jäljiltä.

Yksi suunta on ollut jo vuosia havaittavissa. Pääkaupunkiseudun asiakkaiden tontit ovat yhä enenevässä määrin haasteellisia. Tila rupeaa loppumaan, hyvät tontit on jo myyty, ja nyt myydään savimaata, paalutettavia kalliita tontteja. Näihin on oltava sekä suunnittelija että ammattitaitoinen viherrakentaja, jotta lopputulos on aikaa ja kulutusta kestävä.

Ilahduttavaa on, että kerrostalojen asunto-osakeyhtiöt ovat alkaneet kunnostaa pihojaan. Etelä- Haagan palkintoja 1960-luvulla voittanut piha palautetaan hiljalleen entiseen loistoonsa, toki päivitettynä nykyaikaan.


Marraskuu tarjosi oman jännitysnäytelmänsä pakkasineen ja lumiennätyksineen.
Yritän aina jättää kauden viimeisen urakan Hankoon, jossa talvi tulee yleensä vasta tammikuussa. Tänä vuonna saimme pakkasta jo marraskuun ensimmäisenä päivänä ja lumiennätyksen - 27 cm - heti ensimmäisellä viikolla.

Silti nämä meidän mestarit pusersivat kauden kunnialla loppuun. 100 vuotiaan pikkupihan kunnostus saatiin valmiiksi, puut kaadettua ja viimeinenkin projekti (Suomi 100v.) luovutettiin asiakkaalle tänään 28.11.
Kiitos kuluneesta kaudesta hyvät herrat ja daami. Onnea ja menestystä tulevalle vuodelle, ja skool tulevalle kaudelle!



- Pihalla.

23.11.2016

Sevilla

Paljon jäi näkemättä, silti jäi tunne, että tunnen tämän paikan.
Tämä tuttavuus hierottiin ennakkoluuloitta, viime hetken muutoksella. Tultiin ja lähdettiin "takki auki", ilman suunnitelmia tai päiväohjelmaa. Eväänä oli ainoastaan Sevillassa vuosia asuneen suomalaistaiteilijan vinkit ja neuvot, kiitos niistä Heikki!
Muutamassa viikossa kahlattiin tämä metropoli ja sen ympäristö, ja lähtiessä vahvistui päätös tulla uudelleen.

Tässä kuvia ja tunnelmia kotikulmiltamme, Metropol Parasol ja sen iki-ihana kauppahalli.


 




Legendan mukaan Herkules perusti kaupungin, mutta todennäköisemmin se on kuitenkin syntynyt 700 - 800 vuotta ennen ajan laskun alkua. Sevilla oli kukoistuksen kautenaan, noin viisisataa vuotta sitten, Euroopan kolmanneksi suurin kaupunki. Nähtävää siis löytyy, Sevillan katedraalista roomalaisten amfiteatteriin, upeista palatseista raunioihin - unohtamatta Don Juania, jonka kotikaupunki Sevilla on.




 
Nykyaika ei kuitenkaan jää antiikin jalkoihin. Nousukausi tällä Andalusian pääkaupungilla on alkanut 1990-luvulla, ja se jatkuu yhä. Kauppa ja business käy, opiskelijoita on paljon, julkinen liikenne toimii ja kaupungin yleisilme on puhdas ja turvallinen.
 
Turismi ei nouse katukuvassa esille kuten etelämmässä, sillä matkailijoita tulee myös kotimaasta. Joten katukuva on aidon tuntuinen, on kuin olisit löytänyt salaisen paratiisin, jonne ei muut Suomi-turistit ole vielä löytäneet.
 
 
 
 
Kuten aina, myös täällä kannatti syödä siellä missä paikalliset. Makuhermoja hemmoteltiin (välillä koeteltiinkin) ihanilla herkuilla. 
Ihan aina ei edes tiennyt mitä söi, varsinkaan kun eksyi paikallisiin lounaspaikkoihin, jossa nopeat tilaajat voittivat hitaat, äänekkäät talloivat empijät. Opastusta saatiin tuolloin ystävällisiltä eläkeläismummoilta, joihin voi aina luottaa.  
 
 




Piha-ammattilaisen näkökulmaa unohtamatta: upeat vanhat puistot ovat kaikki käynnin arvoisia. Guadalquivir-joki ja sen ympäristö antavat tälle sisämaan kaupungille lisäarvon, varsinkin kesäaikaan. Kuten kaikki lämmöstä ja auringosta nauttivat kaupungit, myös Sevillan puistot jättiläispuineen antavat arvokkaan pakopaikan kesähelteiltä.

 

 
Paikalliset nauttivat puistoistaan arvokkaasti puistonpenkeillä.
Osaa taas lapsettaa, ja puut kutsuvat tekemään lähempää tuttavuutta ja kiipeilemään, vaikkei enää iän puolesta pitäisi...
- Pihalla.

 
 

31.10.2016

Fiskars - niin lähellä, silti ihan kuin muualla

Tämä resepti toimii aina, olen sen hyväksi havainnut jo vuosia. Kun ahdistaa, stressaa, hapettaa tai maailma ei kulje kuten toivoisi, käynti Fiskarsissa helpottaa oloa. Niin nytkin.

Johtuuko se satoja vuosia vanhasta ympäristöstä, vanhoista ja viisaista puista vai pysähtyneisyyden tunteesta?






Tarkoitus oli perehtyä Stenhusetin puistoalueen kunnostusprojektiin, jonka luulin olevan valmis.
Sitä se ei ole, mutta mestarillisen maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin kädenjälki oli selvästi havaittavissa.








Kylä on kuin karamelli, niin kaunis kaikkina vuodenaikoina. Tähän saakka suosikkini on ollut joulunaika, mutta nyt tämä synkkä syksyinen päivä käänsi pääni.

Joenvarrella - ja joessa - on kuukauden ajan TuliValo-tapahtuma. Ohjelmassa on elävää tulta ja upeita valaistuja hahmoja joessa. Pimeän aikaan tunnelman täytyy olla upea!

Minä vetäydyin illan hämärtyessä huoneeseeni, sillä vaikka työstressi vähentyi, ei työt silti kadonneet. Vietin illan koneen äärellä. Tosin löysin ihan uutta puhtia valaistuskoulutusohjelmaan!






Mikäli puut ja miljöö eivät stressiä karkota, niin sitten ainakin kaikki uniikki käsityö ja muu tarjonta, jota voi myös ostosterapiana käyttää.


- Pihalla.