24.8.2016

Nurmikko, suomalaisen puutarhan kulmakivi

Nurmi on suomalaisen puutarhan perinteisin elementti - ainakin viimeisen sadan vuoden ajalta. Olkoon piha uusi tai vanha, kuuluu leikattu nurmikenttä useimmiten pihan pintamateriaaleihin.

Suunnittelijan ja rakentajan näkökulmasta se on usein helpoin ratkaisu, jos tilaa on paljon.
Uutta pihaa suunnittelevan on kuitenkin hyvä muistaa kuinka paljon hoitoa siisti vihreä kenttä vaatii. Leikkaus on tehtävä viikoittain, ja mikäli leikkuujäte kerätään pois, on myös lannoituksesta huolehdittava useamman kerran kasvukaudessa.

Nurmikko on lapsiperheissä ehdoton elementti: leikkikenttä, pelikenttä tai vain vapaaseen oleskeluun suunnisteltu alue, jossa ei tarvitse varoa pensaita tai kukkia.

Uudispihan nurmialue rajautuu rajaistutuksiin ja komeisiin mäntyihin.

Aina nurmikko ei kuitenkaan ole tasainen pelikenttä - vanhoissa pihoissa se on osa maisemaa ja korostaa pihan puita ja istutuksia.
Vanhaa pihaa kunnostettaessa on hyvä pohtia pinnan kallistuksia ja muotoja, liian tasainen lopputulos tekee alueesta epätasapainoisen.


Uusi nurmikko sulautuu vanhaan pihaan omenapuun juurelle.
 
Nurmikko voi olla myös osa maisemaa, tässä karun rannikkomaiseman jatkeena.

Perinteisessä mielessä nurmi on puutarhan lattian pintamateriaali, tässä hedelmäpuutarhan lattiana.

Suuret istutusalueet ja niiden reunimmaiset kasvit korostuvat tasaista vihreää pintaa vasten.

Oli sitten kyseessä vanha maalaismaisema tai moderni piha, nurmikko muotoutuu maisemaan oivallisesti, kunhan sitä käytetään oikein. Kussakin ympäristössä sen tyyliin ja henkeen sopeutuen.

Klassinen kaartuva pihatie näyttää siltä kuin se olisi aina ollut siinä ja ohjannut vierailijan perille.

Esimerkkinä modernista tavasta käyttää nurmea on alempana oleva kuva - kulkuväylä ja nurmi yhdessä muodostavat pihan katseenvangitsijan. Modernin viherrakentajan taidonnäyte!



 

Tässä vaiheessa kesää meistä moni on tympääntynyt ainaiseen nurmikonleikkuuseen. Varsinkin jos piha on enemmänkin leikkurin pujottelurata kuin aukea nurmikenttä.
Yksi vaihtoehto on ulkoistaa koko leikkuutyö: palkkaa paikallinen puutarhaurakoitsija. Sinä saat työstä kotitalousvähennyksen ja nurmikko hyvän hoidon - kaikki voittaa.
- Pihalla.

20.8.2016

Viikonloppu Tallinnassa - ruokaa ja puutarhaa

Tallinna on ehdoton suosikkini, kun arki "hieman" kaatuu päälle, eikä oikeastaan olisi aikaa lähteä mihinkään.
Pari tuntia, ja olet keskellä vanhaa Eurooppaa. Ränsistyneitä autiotaloja, vieressä hulppeita kunnostettuja arvokiinteistöjä. Kaduilla on kuhinaa, muttei ahdistukseen saakka. Puistoja ja tilaa hengittää on yllin kyllin.




Matkan aikomus oli ottaa rennosti, ja oikeastaan ainoa päätetty päämäärä oli Tallinnan Kadriorg-puisto (http://www.visitestonia.com/fi/kadriorg-puisto).

Se on 70 hehtaarin kokoinen kaupunkipuisto, palatseineen, museoineen ja kahviloineen.

Puistoa on ruvettu rakentamaan jo vuonna 1718 Pietari Suuren määräyksestä. Eri vuosisatojen tyylit näkyvät kerrostumina alueella, on joutsenlampea, pitkiä puistokäytäviä ja muotopuutarhaa.
Kaikki on hoidettu ja ylläpidetty pieteetillä.

Yhden päivän vierailulla ei vielä pääse pitkälle, mutta jonkinlainen käsitys kuitenkin rakentui. Ja vakaa aikomus tulla uudelleen, ensi kerralla on ainakin japanilaisen puutarhan vuoro.

Oma käsitykseni Viron taitavasta ja rikkaasta puutarhakulttuurista vain vahvistui. Panostus puistoalueisiin näkyy Tallinnan kaupunkikuvassa vuosi vuodelta vahvemmin.












Illan ravintolaksi oli varattu paikalliseen ruokakulttuuriin ja lähiruokaan erikoistunut nousija Leib Resto ja Aed (Uus 31, Tallinn).

Ravintola toimii kesäaikaan (ja miksei muulloinkin) suurelta osin ulkona, muurien ympäröimässä puistossa. Tunnelma oli täydellinen, pieniinkin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota.
Tuntui kuin olisi astunut aivan toiseen maailmaan: kaikki häly jäi kadulle. Suuret vihreät puut, rehevät istutukset ja hauskat patsaat luovat puistomaisen tunnelman.

Palvelu oli tehokasta ja taitavaa, ja ruoka taivaallista.

 
 
 
 
 
 
Viikonloppu teki tehtävänsä, taas jaksaa!
Pihalla.

3.8.2016

Perhosia, kukkia - museon takapihalla, piilossa



Hangon museo on minusta hieman piilossa. Ihana vanha rakennus, ja nyt myös kauniissa kunnostetussa ympäristössä, mutta silti.
Se sijaitsee ravintolamakasiinien takapihalla, ohi voi kulkea ilman että huomaatkaan.
Mutta paikka on kaunis, ja museonakin ihan varmasti tosi hyvä (terveisiä vain intendentille, Zonta-siskolle).



Museo sijaitsee nykyisen kotini lähes etupihalla, ja päivänä kauniina eksyinkin sinne kameran kera. Tiesin, että sinne on perustettu perhospuutarha, joka on toteutettu Hangon kaupungin puisto-osastolla työskentelevän puutarhuriopiskelijan lopputyönä. Ja ei voi kuin todeta, hienosti tehty Janina!






Kasviluettelo ja kartta löytyvät selkeinä, joten kasveihin tottumatonkin saa käynnistä paljon irti. Kaikki on rehevää ja hyvinvoivaa, sekä todella kauniisti sijoiteltu.


Ainoa, josta en oikein saanut tolkkua oli tämä herra tässä alla. Mutta sekin olisi varmaan selvinnyt, jos olisin malttanut sisälle saakka. No, ensi kertaan se sitten, nyt ei malta olla kuin - pihalla.