31.10.2016

Fiskars - niin lähellä, silti ihan kuin muualla

Tämä resepti toimii aina, olen sen hyväksi havainnut jo vuosia. Kun ahdistaa, stressaa, hapettaa tai maailma ei kulje kuten toivoisi, käynti Fiskarsissa helpottaa oloa. Niin nytkin.

Johtuuko se satoja vuosia vanhasta ympäristöstä, vanhoista ja viisaista puista vai pysähtyneisyyden tunteesta?






Tarkoitus oli perehtyä Stenhusetin puistoalueen kunnostusprojektiin, jonka luulin olevan valmis.
Sitä se ei ole, mutta mestarillisen maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin kädenjälki oli selvästi havaittavissa.








Kylä on kuin karamelli, niin kaunis kaikkina vuodenaikoina. Tähän saakka suosikkini on ollut joulunaika, mutta nyt tämä synkkä syksyinen päivä käänsi pääni.

Joenvarrella - ja joessa - on kuukauden ajan TuliValo-tapahtuma. Ohjelmassa on elävää tulta ja upeita valaistuja hahmoja joessa. Pimeän aikaan tunnelman täytyy olla upea!

Minä vetäydyin illan hämärtyessä huoneeseeni, sillä vaikka työstressi vähentyi, ei työt silti kadonneet. Vietin illan koneen äärellä. Tosin löysin ihan uutta puhtia valaistuskoulutusohjelmaan!






Mikäli puut ja miljöö eivät stressiä karkota, niin sitten ainakin kaikki uniikki käsityö ja muu tarjonta, jota voi myös ostosterapiana käyttää.


- Pihalla.

11.10.2016

Erään leffan kukat


Hangossa on filmattu tunnettuja elokuvia jo 1900-luvun alusta lähtien, ja filmataan yhä. Mainospätkiä on kuvattu kymmeniä, elokuvia samoin. Syynä on valo, joka on kuulemma poikkeuksellisen hyvä kuvauksiin.


Minutkin on bongattu mukaan kuvausten lavastushommiin.

Ensi kerralla, kun katsot tv:tä ja kanavalla pyörii ohjelmien välillä kimppu auringonkukkia tai puutarhamaisema kesäkukilla, saatat olla todistamassa kätteni jälkiä.
Tai leipämainoksen reipas poika marssii kohti horisonttia, ohi juna-aseman kesäkukkaistutusten tai naapurin pihamaan hortensiapenkin, voi olla, että todistat kätteni jälkiä.

Ole siis tarkkana. Nimittäin rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etteivät nämä teokseni ihan pääosassa ole.




Mainoskeikat kulminoituivat jogurttimainokseen, jonka pääosassa oli melkein minä.
En kuitenkaan lähtenyt mukaan tv-maailman pyörteisiin. Olisi pitänyt laihduttaa, ehkä vähän retusoida ryppyjä, käydä kampaajalla jne. jne...

Eli siis kaunis näyttelijätär oli  tarinan väsynyt puutarhuri, jonka vatsaa korvensi stressi ja asiakkaiden puute. Mutta vatsaystävällisen jogurtin nautittuaan näytti maailma paremmalta, ja tarinan puutarhuri löysi työintonsa ja asiakkaat liikkeeseen(i).

Tiedä sitten oliko vika tarinassa, kukissa vai jogurtissa, mutta mainospätkä ei pyörinyt kanavilla kauaakaan.





Kuvaus/lavastuskeikat, pienet ja isommat, ovat olleet todella hauskoja. Ovi ihan toisenlaiseen maailmaan on raottunut.


Elokuvaan Kesäkaverit rakennettiin kokonaan uusi puutarha, ja siinä tulin sitten minä "kuvaan".
Osoittautui, että päähenkilö oli kukkaintoilija, joten kukkiakin tarvittiin huomattava määrä. Autokaupalla pihakasveja, pensaita, kesäkukkia. Kuvausten ajan piti vahtia, ettei nämä "starat" nuukahda, vaan pysyvät virkeinä ja edustavina. Nuukahtanut heitettiin säälimättä sivuun ja korvattiin uudella tähtösellä.
Julma bisnes!





Mistä tämä juttu nyt sitten kumpusi?
Kahlasin läpi kuvatiedostojani, ja löysin elokuva-kansion. Pakkohan se oli jakaa, muuten ei kukaan tietäisi, että minulla sellainen on!

- Pihalla.