29.6.2016

Puistoja ja pappoja - haaste kesään!

Kaupungista pystyy sanomaan paljon sen puistojen perusteella.

Toki kulttuurierot ja paikan historia antavat oman leimansa puistokulttuuriin, osa on asukkaiden aktiivisessa käytössä, osa kuin museoita.

Museoitu puisto on yleensä muistomerkki suunnittelijalle, aikakaudelle tai kulttuurille, tässä esimerkkinä Gaudin puistoalue Barcelonassa, Pompei Italiassa ja Wursternburgin linnanpuisto Saksassa. Kaikki aikakautensa muistomerkkejä.

 
 
 
Kaupungeissa puistot ovat osa kaupunkisuunnittelua, kaupungin keuhkot. Alue, jonne voi paeta melua tai kesän kuuminta paahdetta. Nämä puistot ovat yleensä kooltaan suuria, jopa metsämäisiä.
 
 
 

Eniten minua kuitenkin puhuttelee käyttöön otetut, omaksi olohuoneeksi vallatut puistot. Koirat on ainakin meillä Suomessa ajettu pois puistoista, tai omiinsa, mutta etelämmässä ne ovat vielä näkyvästi läsnä.
 
Näkyvimmin läsnä ovat kuitenkin vanhat ihmiset, tarkemmin sanottuna papat. Ei puistoa, jossa ei puun tai köynnöksen varjosta löytyisi herrasmiestä lehden kanssa, tai seurustelemasta muiden kanssa. Tämä siis etelän maissa. Toivottavasti se näkyy myös meillä - ainakin kesäaikaan.  
 






Olisiko tässä meille kaikille kesähaaste? Pappa käsikynkkään ja puistoa kohti, yhdessä ja kiireettä.

- Pihalla.

21.6.2016

Brighton, Iso-Britannian Hanko

 
 
Kuopuksemme asui hetken aikaa tässä ihanassa merenrantakaupungissa, ihastui ja viihtyi, kuten moni muukin. 
 


 
 

Ensi visiitillä huomio kiinnittyi tietenkin vanhaan ja pieteetillä kunnostettuun arkkitehtuuriin, upeisiin (ja todella siisteihin) ranta-alueisiin ja lähes eksoottiseen luontoon.
 
Osa puistoalueista oli kunnostuksen alla, kuten tämä kuninkaallinen Paviljonki-puisto. Toivottavasti näen sen myös loistossaan - nyt alue oli raivattu ja lähtökuopissa vasta.
 

 




Yksityisten ihmiset, kaupat ja pubit todella panostavat omaan julkisivuunsa.
Toki puutarhakulttuuri on yksi maailman tunnetuimpia ja vanhimpiakin, mutta ero koto-Suomeen on huomattava. Perlargoniaa, petuniaa, orvokkia, lehteviä vihreitä ja paljon muuta, kaikki upeita ja onnistuneita yhdistelmiä. Tässä on meillä vielä paljon parannettavaa. (En tiedä mistä syystä kaikki alla olevat kuvat ovat pubien edustoilta..)

 
 



Ja kuten rannikkokaupungissa kuuluukin, oli merenherkkuja tarjolla joka nurkalla. Me like!




 
- Pihalla. 











15.6.2016

Tukkutori, &Teurastamo - ostoksilla Helsingissä

Sörnäisten tukkutori on ollut minulle kiintopiste vuosikausia. Jo parikymmentä vuotta sitten ostin kukat ja sisustustavarat liikkeisiini sieltä, kävin siellä yleensä viikoittain.

Silloin tukkutori oli ankea paikka, kauniista ja Suomen suurimmasta tuotevalikoimastaan huolimatta.
Kukka- ja puutarhakauppojen sesonkiaikaan ryysis oli kova, ja ystävällisyys ei ihan päällimmäinen vaikutelma jonka sai. Kauppiaat kahmivat kilpaa Hollannista saapuneiden kuormien parhaimmistoa itselleen  - varausmenetelmä ei ollut silloin käytössä.
Kahvioita (lue ruokalaa) oli yksi tai kaksi, verentahrimia teurastajia kulki aulassa maahantuojien ja viljelijöiden rullakkojen välissä, matkalla viereisestä teurastamosta ulos tupakalle tai ruokalaan kahvipaussille.



Toista on nyt. Kellohalli ja Teurastamon ympäristö pursuaa lähiruokaa, trendikkäitä ruokapaikkoja, jopa vanhan ajan myyntivaunukin on löytänyt sinne.

Lisänsä tuo lavoille sijoitetut viljelysäkit, jotka rivi rivissä jököttävät keskellä vanhaa asfalttista lastausaluetta. Jokaisessa säkissä on vuokraajan nimi - muuten ei varmaan omaansa löytäisikään.

Tunnelma on, no trendikäs, kaupunkimainen ja rouhea. Väkeä olisi mahtunut paljon enemmän, mutta olin liikkeellä hiljaiseen aikaan.













Ai, se itse tukkutori? No, on sekin parantunut. Maahantuojia ja tukkureita on riittävästi, valikoima on kattava ja mielenkiintoinen. Täältä löytää asiakkaan terassille kaiken tarpeellisen - ja vähän itsellekin.
- Pihalla

1.6.2016

Lupa tirkistellä - avoimet puutarhat.

Sunnuntaina 29. toukokuuta Hangon puutarhaviikko päättyi Avoimiin puutarhoihin. Olen ollut mukana viikon järjestelyistä ihan alusta saakka, mutta ensimmäistä kertaa ehdin mukaan tähän tapahtumaan.




Pihoja oli kahdeksan, ja kaikki hyvin persoonallisia ja erilaisia. Omistajat olivat paikalla, kertoivat tekemästään työstä ja muutoksista. Moni huomautti suomalaiseen vaatimattomaan tyyliin, että "Tää on nyt vaan tämmönen".

No, voin sanoa, että ihan turhaan vähättelitte, ihania pihoja oli kaikki.









Moni ihan tuttukin arastelee  päästää minua pihaansa. Ensimmäiseksi mainitaan, kuinka on  juuri aikeissa korjata tuon ja tuon ja...

Toki jokainen meistä katsoo ympäristöä oman kokemuspohjansa kautta, johon työ vaikuttaa paljon.
Moni asia pompahtaa minulle esiin, kun vieressä kaveri ihastelee kukkia ja värejä. Huomaan tuholaiset tai hieman liian ahtaalle istutetut puut tai pensaat, tai jonkun muun asian, jonka olisi voinut tehdä toisin. Silti se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi pihaa tai puutarhaa juuri sellaisenaan.

Avointen puutarhojen yksi parhaista anneista oli kuitenkin tässä alla. Tämä olento pelasti päiväni.


- Pihalla.