Pihoja oli kahdeksan, ja kaikki hyvin persoonallisia ja erilaisia. Omistajat olivat paikalla, kertoivat tekemästään työstä ja muutoksista. Moni huomautti suomalaiseen vaatimattomaan tyyliin, että "Tää on nyt vaan tämmönen".
No, voin sanoa, että ihan turhaan vähättelitte, ihania pihoja oli kaikki.
Moni ihan tuttukin arastelee päästää minua pihaansa. Ensimmäiseksi mainitaan, kuinka on juuri aikeissa korjata tuon ja tuon ja...
Toki jokainen meistä katsoo ympäristöä oman kokemuspohjansa kautta, johon työ vaikuttaa paljon.
Moni asia pompahtaa minulle esiin, kun vieressä kaveri ihastelee kukkia ja värejä. Huomaan tuholaiset tai hieman liian ahtaalle istutetut puut tai pensaat, tai jonkun muun asian, jonka olisi voinut tehdä toisin. Silti se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi pihaa tai puutarhaa juuri sellaisenaan.
Avointen puutarhojen yksi parhaista anneista oli kuitenkin tässä alla. Tämä olento pelasti päiväni.
- Pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti