Varaslähtö kesään

Moni lähtee huhti-toukokuussa ottamaan varaslähdön kesään etelän auringosta.



 

Olen kyllä vähän kateellinen.

Vuosikymmeniä kurissa pysynyt allergia on palannut oikein ryminällä. Henki pihisee, silmiä tuskin saa auki, eikä nenän punaa peitä paksuinkaan puuteri. Lähtisin mielelläni paussille tästä lepän ja pähkinän kukinnasta, mutta minkäs teet.

Aloitan nykyisin jokaisen tapaamisen kähisemällä kättä tervehdykseen ojentaessa, että tämä on allergiaa ei flunssaa. Aika moni ihmettelee, että melko rohkea uravalinta sulla.. No, kun ei tätä silloin ollut!! Mutta nyt on.

Nyt nautin auringosta lähinnä työhuoneen ikkunan läpi, tosin se on ihan mukavaa näissä uusissa maisemissa. Mutta harmittaa, kun kävelyt ja iltalenkit on pakko jättää väliin.


Joten pakenen muistoihin, Amalfiin ja Positanoon, jonne lentäisin heti, jos vain pystyisin hoitamaan työni sieltä käsin.

Amalfin loma oli noin kuukauden pituinen ja piskuinen kylä tuli hyvinkin tutuksi aamulenkeillä. Maisemat olivat päätä huimaavat. Lähdin joka aamu juoksuun tältä aamiaisterassiltamme, ja puuskutin mäkiä ja vuoria ylös ja alas. Viisaana tyttönä otin kameran aina mukaan - kun matkanteko kävi ylivoimaiseksi, pysähdyin kuvaamaan.

Ravintolatarjonta koko Amalfin rannikolla on todella tasokasta. Michelin-ravintolaa on yhdellä kadulla useita, eikä hintatasokaan säikäytä. Tuoretta evästä, ihania makuja ja niin, sitä lämpöä ja aurinkoa.

Parasta oli kyllä kuitenkin maisemat ja ihmiset.

Niin ja ne auringonlaskut - huoh.
 

- Pihalla.