31.10.2016

Fiskars - niin lähellä, silti ihan kuin muualla

Tämä resepti toimii aina, olen sen hyväksi havainnut jo vuosia. Kun ahdistaa, stressaa, hapettaa tai maailma ei kulje kuten toivoisi, käynti Fiskarsissa helpottaa oloa. Niin nytkin.

Johtuuko se satoja vuosia vanhasta ympäristöstä, vanhoista ja viisaista puista vai pysähtyneisyyden tunteesta?






Tarkoitus oli perehtyä Stenhusetin puistoalueen kunnostusprojektiin, jonka luulin olevan valmis.
Sitä se ei ole, mutta mestarillisen maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin kädenjälki oli selvästi havaittavissa.








Kylä on kuin karamelli, niin kaunis kaikkina vuodenaikoina. Tähän saakka suosikkini on ollut joulunaika, mutta nyt tämä synkkä syksyinen päivä käänsi pääni.

Joenvarrella - ja joessa - on kuukauden ajan TuliValo-tapahtuma. Ohjelmassa on elävää tulta ja upeita valaistuja hahmoja joessa. Pimeän aikaan tunnelman täytyy olla upea!

Minä vetäydyin illan hämärtyessä huoneeseeni, sillä vaikka työstressi vähentyi, ei työt silti kadonneet. Vietin illan koneen äärellä. Tosin löysin ihan uutta puhtia valaistuskoulutusohjelmaan!






Mikäli puut ja miljöö eivät stressiä karkota, niin sitten ainakin kaikki uniikki käsityö ja muu tarjonta, jota voi myös ostosterapiana käyttää.


- Pihalla.

11.10.2016

Erään leffan kukat


Hangossa on filmattu tunnettuja elokuvia jo 1900-luvun alusta lähtien, ja filmataan yhä. Mainospätkiä on kuvattu kymmeniä, elokuvia samoin. Syynä on valo, joka on kuulemma poikkeuksellisen hyvä kuvauksiin.


Minutkin on bongattu mukaan kuvausten lavastushommiin.

Ensi kerralla, kun katsot tv:tä ja kanavalla pyörii ohjelmien välillä kimppu auringonkukkia tai puutarhamaisema kesäkukilla, saatat olla todistamassa kätteni jälkiä.
Tai leipämainoksen reipas poika marssii kohti horisonttia, ohi juna-aseman kesäkukkaistutusten tai naapurin pihamaan hortensiapenkin, voi olla, että todistat kätteni jälkiä.

Ole siis tarkkana. Nimittäin rehellisyyden nimissä täytyy todeta, etteivät nämä teokseni ihan pääosassa ole.




Mainoskeikat kulminoituivat jogurttimainokseen, jonka pääosassa oli melkein minä.
En kuitenkaan lähtenyt mukaan tv-maailman pyörteisiin. Olisi pitänyt laihduttaa, ehkä vähän retusoida ryppyjä, käydä kampaajalla jne. jne...

Eli siis kaunis näyttelijätär oli  tarinan väsynyt puutarhuri, jonka vatsaa korvensi stressi ja asiakkaiden puute. Mutta vatsaystävällisen jogurtin nautittuaan näytti maailma paremmalta, ja tarinan puutarhuri löysi työintonsa ja asiakkaat liikkeeseen(i).

Tiedä sitten oliko vika tarinassa, kukissa vai jogurtissa, mutta mainospätkä ei pyörinyt kanavilla kauaakaan.





Kuvaus/lavastuskeikat, pienet ja isommat, ovat olleet todella hauskoja. Ovi ihan toisenlaiseen maailmaan on raottunut.


Elokuvaan Kesäkaverit rakennettiin kokonaan uusi puutarha, ja siinä tulin sitten minä "kuvaan".
Osoittautui, että päähenkilö oli kukkaintoilija, joten kukkiakin tarvittiin huomattava määrä. Autokaupalla pihakasveja, pensaita, kesäkukkia. Kuvausten ajan piti vahtia, ettei nämä "starat" nuukahda, vaan pysyvät virkeinä ja edustavina. Nuukahtanut heitettiin säälimättä sivuun ja korvattiin uudella tähtösellä.
Julma bisnes!





Mistä tämä juttu nyt sitten kumpusi?
Kahlasin läpi kuvatiedostojani, ja löysin elokuva-kansion. Pakkohan se oli jakaa, muuten ei kukaan tietäisi, että minulla sellainen on!

- Pihalla.

29.9.2016

Vihreää ja mustaa - pihasuunnittelua kahdella värillä




Minulla on ollut ilo suunnitella tämä piha kahdesti. Ensimmäinen kerta oli noin kymmenen vuotta sitten, jolloin piha muutettiin täysin villiintyneestä niitystä nurmikoksi, tuija-aidoiksi ja helikopterikentäksi.
Vanhoja kivireunuksia kunnostettiin ja omenatarhaa elvytettiin henkiin. Pihaa rytmitettiin ja yritettiin löytää vanhaa henkeä kaiken uuden keskellä. Piha jatkoi siitä omaa elämäänsä, minä omaani.

Kohtasimme uudelleen viime vuonna. Kiinteistöllä oli nyt uudet omistajat ja uudet tarpeet pihalleen. Piha ja puutarha oli suoraan sanottuna laiminlyöty, huonosti hoidettu ja epämukava. Vuosien saatossa tehdyt muutostyöt oli tehty ammattitaidottomasti, materiaalivalinnat olivat epäkäytännöllisiä. 





 
      
 






 
  
 
Sain luottotehtävän ja hyvin vapaat kädet: selkeitä suoria linjoja, leikattuja pensaita, tilaa lasten telmiä ja aikuisten kestitä vieraitaan.

Vanhan helikopterikentän ja parkkipaikan tilalle tuli pihan toimintakeskus: uima-allas, suuri terassi ja kesäkeittiö. Sen ympäri suunnittelin uudet kulkuväylät, viheralueet ja kivetykset. Vanhan puut säästettiin, ne lukitsivat uudisrakennelmat ja pihan yhteen vanhan päärakennuksen kanssa. Pihan muutostöiden mukana suunniteltiin myös pihavalaistus uusiksi - suurin osa vanhoista valaisimista käytettiin uudelleen. Upean vanhan hevoskastanjan alle piilotettiin maapiikkivalaisin, se valaisee elokuun iltoina lehtiä, ja luo julkisivulle pehmeää tunnelmaa ja sisälle taloon vihreää hämyä.



Pääsisäänkäynti otettiin käyttöön. Vanhan alppiruusut saivat siirtyä kivetyksen tieltä, aitaan aukaistiin portti, joka sai sivuilleen komeat graniittipylväät. Vaalea väri korostaa yhteyttä valkoiseen taloon.






Valmis tulos näkyy vasta parin vuoden päästä, kunhan leikattavat pensasaita-alueet ovat saaneet oikean muotonsa ja kokonsa. Tarkoitus on trimmata niitä tiukkaan kuriin ja muotoon koko kasvukauden. Syreenikaari, joka muodostaa näköesteen kadulle on myös muotoleikattava, korkeutta tälle kaarelle sallitaan kuitenkin niin, etteivät parkkialueen autot häiritse pihan auringonpalvojia. Kaaren sisäpuolelle on asennettu led-nauha, joka valaisee leikatun symmetrisen kaaren ja antaa alueelle tunnelmaa ja suunnittelun tuntua.


Ne värit sitten? Mustaa niin terassissa, kivissä, kuorikatteessa kuin rakenteissa. Vihreätä, vihreätä, vihreätä - kaikkialla! Ruukuissa puksipuita, istutuksissa vihreitä seiniä ja uusi nurmi on kuin vihreä samettimatto. Hieman myönnytystä kuitenkin valkoisena kukkivissa perennoissa; syysleimua, rönsytiarellaa ja peittokurjenpolvea.
Pihan vanhat kasvit spurttasivat uuteen kukoistukseen saatuaan asianmukaista huomiota ja hoitoa; omenasato oli runsas, samoin viinirypäleitä tuli sankokaupalla.








Omistajat ovat tyytyväisiä lopputulokseen, niin olen minäkin ja kohteen toteuttaja via Gardenin luottotiimi.
Upean arvokohteen kunnostaminen, uuden ja vanhan yhdistäminen, ja ennen kaikkea se, että saa todeta sen toimivan, on tämän työn suola.

Innolla odotan tämän kohteen kasvavan täyteen loistoonsa!
- Pihalla.






9.9.2016

House of Wonders - ihme paikka

Tämä ihmeellinen kahvila-ravintola-galleria on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen syönyt. Kaikki tarjottava on tuoretta, kaunista - ja mikä parasta - kasvisruokaa.



Enemmän tai vähemmän kaikki näkyvä on myynnissä, silti osa sisustusta. Esillepano on harkittua ja hulvatonta, vähän hulluakin.




Paikan löydät Cascaisin keskustan tuntumasta, vanhan aution kirkon vierestä (Largo da Misericordia 53). Jo ulkoa päin voi arvata, että luvassa on jotain ihmeellistä.




Osa tarjottavien aterioiden raaka-aineistakin on osana sisustusta. Värit ja esillepano muuttuu sesongin mukaan.



Edes naisten- tai miestenhuoneeseen opastus ei päästä aisteja ja hoksottimia helpolla.


Seinät ovat myytävien ja vaihtuvien taideteosten ja kollaasien vierellä täynnä jännittäviä ja ennakkoluulottomia maalauksia. Tässä erikoinen uuni/kamina sai jatkokseen maalauksen ja muuttui osaksi veturia.





Jos eksyt Cascaisiin, niin luultavasti joku tätä paikkaa sinulle suosittelee. Eikä suotta.
Vannoutuneinkin pihvimies saa vatsansa täyteen, annokset ovat reiluja ja supermaukkaita.

Ai, mitä söin? Luultavasti koko menun - kävin lomani aikana täällä lähes päivittäin.

- Pihalla.