House of Wonders - ihme paikka

Tämä ihmeellinen kahvila-ravintola-galleria on yksi ihanimmista paikoista, joissa olen syönyt. Kaikki tarjottava on tuoretta, kaunista - ja mikä parasta - kasvisruokaa.



Enemmän tai vähemmän kaikki näkyvä on myynnissä, silti osa sisustusta. Esillepano on harkittua ja hulvatonta, vähän hulluakin.

Paikan löydät Cascaisin keskustan tuntumasta, vanhan aution kirkon vierestä (Largo da Misericordia 53). Jo ulkoa päin voi arvata, että luvassa on jotain ihmeellistä.

 

Osa tarjottavien aterioiden raaka-aineistakin on osana sisustusta. Värit ja esillepano muuttuu sesongin mukaan.

Edes naisten- tai miestenhuoneeseen opastus ei päästä aisteja ja hoksottimia helpolla.

Seinät ovat myytävien ja vaihtuvien taideteosten ja kollaasien vierellä täynnä jännittäviä ja ennakkoluulottomia maalauksia. Tässä erikoinen uuni/kamina sai jatkokseen maalauksen ja muuttui osaksi veturia.





Jos eksyt Cascaisiin, niin luultavasti joku tätä paikkaa sinulle suosittelee. Eikä suotta.
Vannoutuneinkin pihvimies saa vatsansa täyteen, annokset ovat reiluja ja supermaukkaita.

Ai, mitä söin? Luultavasti koko menun - kävin lomani aikana täällä lähes päivittäin.

- Pihalla.

Muurin rakentamisen lyhyt oppimäärä - hankalasta rinteestä komeaksi muuriksi

 

Tätä haastavaa ja  kosteaa savipihaa olemme kunnostaneet kahdessa osassa, ja nyt oli viimeisen osan vuoro. Kuvassa näkyvän rinteen oli tarkoitus hävitä, ja tilalle rakennettaisiin uusi muuri korkeuseron ratkaisemiseksi ja rinteen hoidon helpottamiseksi.

 

 

Rinteen alaosasta purettu muurikivi pestiin ja kasattiin syrjään odottamaan uudelleenkäyttöä.

Rinteestä leikattiin komea pala maata muurin pohja- ja taustatäyttöjen tieltä. Salaojitusta lisättiin sekä muurin eteen että taakse. Savimaata kuljetettiin pois tonneittain.

Alkuun oli saatava muurille pohja - routimaton ja kantava peti. Pohja täytettiin sepelikerroksella, joka tiivistettiin. Tämän kerroksen päälle asennettiin routalevyt.
Pohjan teossa, kuten kaikessa viherrakentamisen pohjatyössä, on huomioitava ympäröivän maaston lopullinen pinnan korko. Muurin pohjakerrokset eivät saa jäädä näkyviin.

Routalevyn päälle asennettiin valumuotti raudoituksineen, ja sitten oli betonin vuoro. Rautojen asennuksessa pääasia on kiven reikien jako, betonivalun jälkeen niitä ei enää voi korjata, eli tässä on oltava tarkkana.

Sitten onkin jo näkyvän osan vuoro: kivet ladotaan muuriin kiven työohjeen mukaisesti. Betonirauta asennetaan myös pitkittäin.
Jokaisella kiven valmistajalla on omat ohjeet koskien muurien pystytystä: missä korkeudessa raudoitus ja betonivalut ovat välttämättömiä. Matalissa muureissa kiven voi latoa ilman näitä, mutta silloinkin on pohjan oltava kantava ja routimaton. Ja muurin taustamateriaali on myös oleellinen, senkin tulee olla vettä läpäisevä ja routimaton, multaa ei saa työntää kiinni muuriin.

Lopputuloksena oli 1.7 metriä korkea betonikivimuuri, joka porrastuu maaston muotojen ja korkojen mukaan aina pihan perälle saakka. Pituutta kertyi noin 30 metriä.
Vanha omenapuu muurin edessä ankkuroi muurin ympäristöönsä. Kunhan nurmi vihertää ja muurin taakse ja altaisiin istutetut perennat keväällä pääsevät kasvuvauhtiin, näyttää muuri pian siltä kuin se olisi aina ollutkin siinä.

Ensi kesänä on luvassa tästä pihasta kauniimpia kuvia, kukintaa ja erilaisia istutusratkaisuja. Siihen saakka on pihan omistajan tyydyttävä ihailemaan kivimiesten kätten jälkeä - ja se on melko helppoa tällä lopputuloksella, vai mitä?
- Pihalla.

Nurmikko, suomalaisen puutarhan kulmakivi

Nurmi on suomalaisen puutarhan perinteisin elementti - ainakin viimeisen sadan vuoden ajalta. Olkoon piha uusi tai vanha, kuuluu leikattu nurmikenttä useimmiten pihan pintamateriaaleihin.

Suunnittelijan ja rakentajan näkökulmasta se on usein helpoin ratkaisu, jos tilaa on paljon.
Uutta pihaa suunnittelevan on kuitenkin hyvä muistaa kuinka paljon hoitoa siisti vihreä kenttä vaatii. Leikkaus on tehtävä viikoittain, ja mikäli leikkuujäte kerätään pois, on myös lannoituksesta huolehdittava useamman kerran kasvukaudessa.

Nurmikko on lapsiperheissä ehdoton elementti: leikkikenttä, pelikenttä tai vain vapaaseen oleskeluun suunnisteltu alue, jossa ei tarvitse varoa pensaita tai kukkia.

Uudispihan nurmialue rajautuu rajaistutuksiin ja komeisiin mäntyihin.

Aina nurmikko ei kuitenkaan ole tasainen pelikenttä - vanhoissa pihoissa se on osa maisemaa ja korostaa pihan puita ja istutuksia.
Vanhaa pihaa kunnostettaessa on hyvä pohtia pinnan kallistuksia ja muotoja, liian tasainen lopputulos tekee alueesta epätasapainoisen.



Uusi nurmikko sulautuu vanhaan pihaan omenapuun juurelle.

 

Nurmikko voi olla myös osa maisemaa, tässä karun rannikkomaiseman jatkeena.

Perinteisessä mielessä nurmi on puutarhan lattian pintamateriaali, tässä hedelmäpuutarhan lattiana.

Suuret istutusalueet ja niiden reunimmaiset kasvit korostuvat tasaista vihreää pintaa vasten.

Oli sitten kyseessä vanha maalaismaisema tai moderni piha, nurmikko muotoutuu maisemaan oivallisesti, kunhan sitä käytetään oikein. Kussakin ympäristössä sen tyyliin ja henkeen sopeutuen.

Klassinen kaartuva pihatie näyttää siltä kuin se olisi aina ollut siinä ja ohjannut vierailijan perille.

Esimerkkinä modernista tavasta käyttää nurmea on alempana oleva kuva - kulkuväylä ja nurmi yhdessä muodostavat pihan katseenvangitsijan. Modernin viherrakentajan taidonnäyte!

 

Tässä vaiheessa kesää meistä moni on tympääntynyt ainaiseen nurmikonleikkuuseen. Varsinkin jos piha on enemmänkin leikkurin pujottelurata kuin aukea nurmikenttä.
Yksi vaihtoehto on ulkoistaa koko leikkuutyö: palkkaa paikallinen puutarhaurakoitsija. Sinä saat työstä kotitalousvähennyksen ja nurmikko hyvän hoidon - kaikki voittaa.
- Pihalla.

Viikonloppu Tallinnassa - ruokaa ja puutarhaa

Tallinna on ehdoton suosikkini, kun arki "hieman" kaatuu päälle, eikä oikeastaan olisi aikaa lähteä mihinkään.
Pari tuntia, ja olet keskellä vanhaa Eurooppaa. Ränsistyneitä autiotaloja, vieressä hulppeita kunnostettuja arvokiinteistöjä. Kaduilla on kuhinaa, muttei ahdistukseen saakka. Puistoja ja tilaa hengittää on yllin kyllin.

Matkan aikomus oli ottaa rennosti, ja oikeastaan ainoa päätetty päämäärä oli Tallinnan Kadriorg-puisto (http://www.visitestonia.com/fi/kadriorg-puisto).

Se on 70 hehtaarin kokoinen kaupunkipuisto, palatseineen, museoineen ja kahviloineen.

Puistoa on ruvettu rakentamaan jo vuonna 1718 Pietari Suuren määräyksestä. Eri vuosisatojen tyylit näkyvät kerrostumina alueella, on joutsenlampea, pitkiä puistokäytäviä ja muotopuutarhaa.
Kaikki on hoidettu ja ylläpidetty pieteetillä.

Yhden päivän vierailulla ei vielä pääse pitkälle, mutta jonkinlainen käsitys kuitenkin rakentui. Ja vakaa aikomus tulla uudelleen, ensi kerralla on ainakin japanilaisen puutarhan vuoro.

Oma käsitykseni Viron taitavasta ja rikkaasta puutarhakulttuurista vain vahvistui. Panostus puistoalueisiin näkyy Tallinnan kaupunkikuvassa vuosi vuodelta vahvemmin.



Illan ravintolaksi oli varattu paikalliseen ruokakulttuuriin ja lähiruokaan erikoistunut nousija Leib Resto ja Aed (Uus 31, Tallinn).

Ravintola toimii kesäaikaan (ja miksei muulloinkin) suurelta osin ulkona, muurien ympäröimässä puistossa. Tunnelma oli täydellinen, pieniinkin yksityiskohtiin oli kiinnitetty huomiota.
Tuntui kuin olisi astunut aivan toiseen maailmaan: kaikki häly jäi kadulle. Suuret vihreät puut, rehevät istutukset ja hauskat patsaat luovat puistomaisen tunnelman.

Palvelu oli tehokasta ja taitavaa, ja ruoka taivaallista.

 

 

 

 

 

 

Viikonloppu teki tehtävänsä, taas jaksaa!
Pihalla.

Perhosia, kukkia - museon takapihalla, piilossa

Hangon museo on minusta hieman piilossa. Ihana vanha rakennus, ja nyt myös kauniissa kunnostetussa ympäristössä, mutta silti.
Se sijaitsee ravintolamakasiinien takapihalla, ohi voi kulkea ilman että huomaatkaan.
Mutta paikka on kaunis, ja museonakin ihan varmasti tosi hyvä (terveisiä vain intendentille, Zonta-siskolle).

Museo sijaitsee nykyisen kotini lähes etupihalla, ja päivänä kauniina eksyinkin sinne kameran kera. Tiesin, että sinne on perustettu perhospuutarha, joka on toteutettu Hangon kaupungin puisto-osastolla työskentelevän puutarhuriopiskelijan lopputyönä. Ja ei voi kuin todeta, hienosti tehty Janina!

Kasviluettelo ja kartta löytyvät selkeinä, joten kasveihin tottumatonkin saa käynnistä paljon irti. Kaikki on rehevää ja hyvinvoivaa, sekä todella kauniisti sijoiteltu.

Ainoa, josta en oikein saanut tolkkua oli tämä herra tässä alla. Mutta sekin olisi varmaan selvinnyt, jos olisin malttanut sisälle saakka. No, ensi kertaan se sitten, nyt ei malta olla kuin - pihalla.