Brighton, Iso-Britannian Hanko

 

 

Kuopuksemme asui hetken aikaa tässä ihanassa merenrantakaupungissa, ihastui ja viihtyi, kuten moni muukin. 

 





 

 



Ensi visiitillä huomio kiinnittyi tietenkin vanhaan ja pieteetillä kunnostettuun arkkitehtuuriin, upeisiin (ja todella siisteihin) ranta-alueisiin ja lähes eksoottiseen luontoon.

 

Osa puistoalueista oli kunnostuksen alla, kuten tämä kuninkaallinen Paviljonki-puisto. Toivottavasti näen sen myös loistossaan - nyt alue oli raivattu ja lähtökuopissa vasta.

 



 




Yksityisten ihmiset, kaupat ja pubit todella panostavat omaan julkisivuunsa.
Toki puutarhakulttuuri on yksi maailman tunnetuimpia ja vanhimpiakin, mutta ero koto-Suomeen on huomattava. Perlargoniaa, petuniaa, orvokkia, lehteviä vihreitä ja paljon muuta, kaikki upeita ja onnistuneita yhdistelmiä. Tässä on meillä vielä paljon parannettavaa. (En tiedä mistä syystä kaikki alla olevat kuvat ovat pubien edustoilta..)

 

 



Ja kuten rannikkokaupungissa kuuluukin, oli merenherkkuja tarjolla joka nurkalla. Me like!



 

- Pihalla. 



Tukkutori, &Teurastamo - ostoksilla Helsingissä

Sörnäisten tukkutori on ollut minulle kiintopiste vuosikausia. Jo parikymmentä vuotta sitten ostin kukat ja sisustustavarat liikkeisiini sieltä, kävin siellä yleensä viikoittain.

Silloin tukkutori oli ankea paikka, kauniista ja Suomen suurimmasta tuotevalikoimastaan huolimatta.
Kukka- ja puutarhakauppojen sesonkiaikaan ryysis oli kova, ja ystävällisyys ei ihan päällimmäinen vaikutelma jonka sai. Kauppiaat kahmivat kilpaa Hollannista saapuneiden kuormien parhaimmistoa itselleen  - varausmenetelmä ei ollut silloin käytössä.
Kahvioita (lue ruokalaa) oli yksi tai kaksi, verentahrimia teurastajia kulki aulassa maahantuojien ja viljelijöiden rullakkojen välissä, matkalla viereisestä teurastamosta ulos tupakalle tai ruokalaan kahvipaussille.

Toista on nyt. Kellohalli ja Teurastamon ympäristö pursuaa lähiruokaa, trendikkäitä ruokapaikkoja, jopa vanhan ajan myyntivaunukin on löytänyt sinne.

Lisänsä tuo lavoille sijoitetut viljelysäkit, jotka rivi rivissä jököttävät keskellä vanhaa asfalttista lastausaluetta. Jokaisessa säkissä on vuokraajan nimi - muuten ei varmaan omaansa löytäisikään.

Tunnelma on, no trendikäs, kaupunkimainen ja rouhea. Väkeä olisi mahtunut paljon enemmän, mutta olin liikkeellä hiljaiseen aikaan.

Ai, se itse tukkutori? No, on sekin parantunut. Maahantuojia ja tukkureita on riittävästi, valikoima on kattava ja mielenkiintoinen. Täältä löytää asiakkaan terassille kaiken tarpeellisen - ja vähän itsellekin.
- Pihalla

Lupa tirkistellä - avoimet puutarhat.

Sunnuntaina 29. toukokuuta Hangon puutarhaviikko päättyi Avoimiin puutarhoihin. Olen ollut mukana viikon järjestelyistä ihan alusta saakka, mutta ensimmäistä kertaa ehdin mukaan tähän tapahtumaan.

Pihoja oli kahdeksan, ja kaikki hyvin persoonallisia ja erilaisia. Omistajat olivat paikalla, kertoivat tekemästään työstä ja muutoksista. Moni huomautti suomalaiseen vaatimattomaan tyyliin, että "Tää on nyt vaan tämmönen".

No, voin sanoa, että ihan turhaan vähättelitte, ihania pihoja oli kaikki.

Moni ihan tuttukin arastelee  päästää minua pihaansa. Ensimmäiseksi mainitaan, kuinka on  juuri aikeissa korjata tuon ja tuon ja...

Toki jokainen meistä katsoo ympäristöä oman kokemuspohjansa kautta, johon työ vaikuttaa paljon.
Moni asia pompahtaa minulle esiin, kun vieressä kaveri ihastelee kukkia ja värejä. Huomaan tuholaiset tai hieman liian ahtaalle istutetut puut tai pensaat, tai jonkun muun asian, jonka olisi voinut tehdä toisin. Silti se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi pihaa tai puutarhaa juuri sellaisenaan.

Avointen puutarhojen yksi parhaista anneista oli kuitenkin tässä alla. Tämä olento pelasti päiväni.

- Pihalla.

Pieni keikka ravintolaan

Vihersuunnittelu ja -somistus pienillä ja rajatuilla alueilla on kiitollista työtä. Ja, kun saat vapaat kädet,  on se hauskaa ja antoisaa.
Kesäkukat eivät tässä kohteessa tulleet kysymykseenkään, vaan tyyli on rouhea - saaristoa ja hieman tummaa luksustakin.
Vaikkakin rakennus on ulkoapäin valkoinen, on se uuden vetäjän myötä saanut sisätiloiltaan täyden remontin. Tummaa tunnelmaa, mustaa pintaa ja jotain hyvin erilaista.

Me like, the atmosphere and the food!

 Good luck Hanko HSF Stefans Steakhouse.

Kesän yksi parhaita asioita on terassilounaat. Tälle aion parkkeerata tänä kesänä useasti.

- Pihalla.

Talvivahingot - muistutus siitä, ettei mikään ole varmaa.

Kiitos talven, joka oli luonnolle ja kasveille rankoin yli 30 vuoteen, minut ja sadat kollegat on palautettu ruotiimme. Sitä jo piti itsestään selvänä, että haastavatkin lajit selviävät talvesta kuin talvesta. Ja sitten, tuli talvi 2016....

Force majeur - ylitsepääsemättömät tai ennalta arvaamattomat tapahtumat, asiat joille ei vaan voi mitään - on lisättynä niin viherrakennuksen sopimusteksteihin, kuin taimistojen tilausvahvistuksiinkin.
Se vapauttaa toimittajan osittain vastuusta, jos force majeur-pykälän ehdot täyttyvät. Mielipahasta ja lisätyöstä se ei vapauta ketään. Me kaikki painimme nyt pulman kanssa, joka pitää ratkaista niin, että asiakas on tyytyväinen. Harvinaisempia lajeja metsästetään Keski-Eurooppaa myöten, mutta kaikille ei nyt vaan ihan kaikkea riitä. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Ammattitaito punnitaankin nyt siinä mitä taimistot, suunnittelijat ja viherrakentajat tarjoavat tilalle.
Kun kasviluettelossa lukee variksenmarjamatto, niin kelpaako tilalle kuntta tai sianpuolukka? Onko monilajinen maksaruohomatto varmempi talvehtimisessaan kuin valkomaksaruohomatto?

Kotipuutarhuritkin ovat saaneet tuntea talven voiman pihoillaan.

Puksipuu - kuolleita ja vahingoittuneita.
Persikka - kuolleita ja vahingoittuneita.
Ruusu - kuolleita ja vahingoittuneita.
Laventeli - kuolleita ja vahingoittuneita.
Perennamatot - kuolleita ja vahingoittuneita.
Valkokartiokuusi - kuolleita ja vahingoittuneita.
Magnolia - kuolleita ja vahingoittuneita.

Tässähän se taitaa kuitenkin olla myös tämä puutarhan koukku, johon me hurahtaneet jäämme kiinni. Koskaan ei tule valmista. Koskaan sitä ei itsekään ole ihan taitaja..

Tasaisin väliajoin sitä joutuu nöyrtymään ja myöntämään, että luonnon ehdoillahan tässä edetään.
- Pihalla.

Barcelona

Tästä marmatan ihan joka kevät: "Kaikki on jossain ihanassa ja keväisessä Euroopassa, minä täällä hyytävän merisumun keskellä hytisen ja palelen."
Hei, en tänä vuonna!
Kesä saapui, ainakin hetkeksi, ennen aikojaan. Olin kuitenkin jo aloittanut haaveilun pikamatkasta aurinkoon, tässä yksi ihan suosikkini: Barcelona.

Me käväistiin tyttö-porukalla, tankattiin 4 päivää upeata ja haastavaa Gaudia ja arkkitehtuuriaan, puistoja ja hyvää ruokaa ja juomaa. Nukahdettiin iltaisin ennen puolta yötä, ja aamulla kukon laulun aikaan oltiin jo kaffella. Ihan parasta!

 

Joko huomasit kevyen fiksaationi patsaisiin? Näitä kuvia ja kohteita löytyy mielin määrin. Yksi selkeä yhtäläisyys niillä on; joko ne ovat melko totuudenmukaisia kuvauksia ihmisvartalosta, tai sitten ihan ylilyötyjä. Tässä kuitenkin yksi varmaan melko totuudenmukaisesti kuvattu daami.

 

Ihanaa kevään jatkoa, kohti valoa!

- Pihalla.



Miltä tuntuu, kun 2000 neliön puutarha vaihtuu 30 neliön patioon?

 

Tilanpuutetta, liikaa ruukkuja, liikaa kasveja..

 

Hyvästelimme keväällä pihamme, jolla viihdyimme 16 vuotta. Siinä sitten joutui myös hyvästelemään pihan omistajan ihanuudet ja kurjuudet. Tällä hetkellä muistan ainoastaan sen onnen ja autuuden.

 

 

 

Yrttimaan, joka ruokki meitä ja maustoi kestien tarjonnan.

Istutusalueet, joita rytmittää 10 vuotta vanhat puksipuut, upeat helmipensaat ja ikiylpeytemme, jättiläinen alppiruusu.

Vihdoin kultasade saavutti mahtavat mittasuhteet, ja ilahdutti meitä sadoilla kukinnoilla.

Hortensiapenkin, jolla ylpeilin lähes kaikkien puutarhalehtien sivuilla.

Sulaa hulluutta jättää tämä kaikki?

 

 

 

 

 

 

Olen tähän uuteen puolet pienempään kotiimme tuonut toistakymmentä ulkoruukkua, kasveja ja muistoja vanhalta pihamaalta. Puuliiterin takaa löytyi sitkeä tähtimagnolian planttu, joka oli unohtunut sinne pari vuotta sitten - silloin viimeeksi niitä on ollut varastossa. Sen istutin kunniapaikalle parvekkeelle, ja toivon että se viihtyy!

Lisänä on yrttejä ruukkukaupalla, lipstikankin toin - ei tule kesää ilman sitä. Samoin ruohosipulin, rakuunan, rosmariinin, oreganon, timjamin, laventelin.. Lista on melko pitkä, myönnän sen.

 

 

 

 

Tämä vuodenaika on niiiin ihana. Koska en voi ihailla kasvunihmettä pihallani, ihailen sitä ulkona, puistoissa, rannoilla.

 

Tänään matkalla maitokauppaan pysähdyin naapurin hevoskastanjan kupeeseen. Puun silmut ovat minusta aina olleet kiehtovat: täynnä energiaa ja kasvua, kuten tämä koko kevät.

Joten, jos näyttää että kuljen nenä pystyssä ja olen ylpistynyt, niin ei suinkaan. Ihailen vain puiden silmuja!

 



- Pihalla.