Viime vuosina olen saanut suunnitella useita ihania vanhoja pihapiirejä. Parasta on, kun pääsemme myös toteuttamaan ne.
Mukana on kaikkea kartanon puistopihasta uudistettuun keittiöpuutarhaan, huviloiden puutarhoja ja viimeisenä hurmaava pihapiiri 1800-luvun alusta, jota ympäröi lähes 300-vuotiset tammet. Tämä tarina on vasta alussa, mutta tässä toinen tarina.
Haastavimpia ovat yhteispihat. Pihojen ja talojen elämä ja funktiot ovat usein muuttuneet niin, että myös varastorakennukset ovat saaneet asukkaat. Perheitä on pihalla useampia ja kaikkien tulisi mahtua viettämään aikaa omalla alueellaan. Oman lisänsä tuovat autot, jotka nekin pitäisi saada mahtumaan. Usein on myös korjattava pihan kaatoja, vaihdettava materiaaleja ja nykyaikaistettava ainakin vedenohjaus ja valaistus. Joskus joutuu korjaamaan melko vast'ikään tehtyjä korjaustöitä, jos ne on tehty väärin materiaalein tai "vasemmalla kädellä".
Tässä kuitenkin yksi tuhkimotarina, kuvin.
Alkutilanne oli surullisen näköinen. Pihan sora-alueet heinittyneet, vedenohjaus syöksi vedet suoraan kulkureiteille. |
Edellinen pihaurakointi oli vähintäänkin kyseenalainen sekä materiaaleiltaan että työtekniikoiltaan. |
Heinittyneet sora-alueet pääsisäänkäynneillä. |
Pihan pohjamateriaalit menivät uusiksi, jotta pystyimme takaamaan toimivan ja aikaa kestävän lopputuloksen. |
Lopputulos on edustava ja siisti, se istuu pihan aikakauteen ja tyyliin. Sitä kelpaa ihailla niin pihalta kuin sisältä.
- Pihalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti